Joulunalus oli kilpajuoksua töiden kanssa, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin. Pitämätöntä kesälomaa paikataan tällä jo traditioksi muodostuneella kahden viikon joululomalla. Samalla reissulla tulee lusittua pois vuodenvaihdekin.
Aivan paskat kelit vahvistivat tunnetta, että päätös lähteä aurinkoisemmille seuduille, oli oikea. Pimeässä kylmässä vesisateessa tulee aina mieleen tutun floridalaisen kaverin kommentti. Olen ollut täällä Suomessa yli viikon, enkä ole nähnyt aurinkoa kertaakaan. Kuinka maailmassa te kestätte tätä! Vuosi vuodelta huonommin – vastasin. 

Lähtöä edeltävälle päivälle ladattiin vähän liikaakin waypointeja. Sukulointia ja matkatavaroiden tsekkaamista ja jouluatria lasten kanssa. Päivä päättyi fiksuun vetoon, eli auto pitkäaikaisparkkiin ja kentän hostelliin yöksi. Kentällä piti olla viideltä, joten näin ehdittiin hiukan nukkuakin. 

Tsekkauksen jälkeen treffattiin reissukumppanimme, joka lentää toisella koneella. Määränpää on kuitenkin sama, ja kortteerikin. Treffipaikaksi sovittiin tuttu The Oak Barrel. Aamiaiseksi hollantilainen juokseva leipä.

No nyt ollaan koneessa ja puhelimen karttaohjelman mukaan liki Zyrihiä. Vielä on lusittava pari tuntia, ennen kuin olemme Malagassa. Taidan ottaan vielä pienet tirsat… Kas aurinko nousee!

Kentältä käytiin hakemassa auto, joka oli varattu jo etukäteen. Hotelliin asettuminen oli taas ihan oma show. Hotellille saapuessamme kertoivat, että huoneemme oli vaihdettu toiseen, saman ketjun hotelliin, noin 30 kilsan päähän. No hurautimme uuyeen osoitteeseen, joka oli sekin väärä. Opastivat meidät ystävällisesti oikeaan. Sitten pohdittiin sitä kun olimme varanneet kahden makuuhuoneen kämpän, ja nyt meillä olikin yksikamarinen järjestelmä. No pääsimme yhteisymmärrykseen ja saimme kaksikamarisen kämpän. 

Hotellin vaihdos ei sinällään harmita, sillä tämä lopullinen versio on kovasti tasokkaampi kuin ensin tarjolla ollut, ja miljöökin kivampi. Olkkarista näkyy meri ja naapurusto on mukavan rauhallinen. 

Aamulla kävin lenkillä, ihastelemassa vuorenrinteelle rakenettuja villoja. Näyttivät ensin korskeilta suurlähetystöiltä, mutta ei. Olivat ihan yksityisasuntoja. Yhden suomalaisperäisen nimen bongasin linnain muureista. Ja lisää rakenettiin. Ei Espanja kovin pahassa taloudellisessa tilassa ole, kun seuraa tätä rakentamistahtia.

Niin ja Ester on suopea tänäänkin.

Ja niin se vaan hurahtaa kaksi viikkoa, niin ettei huomaakaan. Istuskellaan taas koneessa ja koitetaan saada aika kulumaan, tavalla tai toisella. Lennolle varaamani viskikirja on jumissa laukun syövereissä, eikä jaksa ruveta pakkauksia purkamaan. Ensin haaveilin Norvegianin mainostamasta wifistä, mutta huono onneni jatkuu tämän langattoman verkon osalta. En muista montako kertaa olemme tällä yhtiöllä lentäneet, mutta vielä kertaakaan en ole koneen verkkoon päässyt. Ehkä vielä joskus onnistaa. Täytyy vain päivitellä tätä sivustoa offline.

Joop, mukavaahan tuolla valoisassa oli pasteerailla. Olisi viihtynyt pidempäänkin. Onneksi lompakko ja työvelvoitteet patistavat kotiin, ja kunnollisen elämän pariin. Kunnollisuuttakin tuli suoritettua, aamuisten kävelylenkkien muodossa. Tunti päivässä toteutui, ainakin niinä päivinä, kun olin terve. Mahatauti ja kuume rajoittivat parina päivänä liikunnan iloja. Normaali aamulenkki oli pikkasen yli viisi kilometriä ja kun siihen liittää 124 m ylöspäin, niin se käy jo työstä. Alaspäin tosin kipitteleekin sitten ihan kuin ei mitään. 

Käytiin vuokra-autolla pari jo käytyä paikkaa, Ronda ja aasiparkki. Ja tietysti monessa uudessakin paikassa. Jerezin Tio Pepe -viinitila oli mieleenpainuva. Sieltä löytyi yksi brandy, joka meni kyllä suosikkilistalla kärkeen. Ainoa vika on hinta, eikä sitä taida saada Suomen Alkosta. Muutoin täydellinen virkistysjuoma tuo Lepanto.

Meidän vuokra-autoon kertyi taas ihan mukava määrä kilsoja. 1400km, jos en ihan väärin laskenut. En kentällä autoa luovutettaessa muistanut tarkistaa tarkkaa kilsamäärää. Vaan väliäkös tuolla. Sinne päästiin, minne haluttiin ja takaisin. Vuokrapösö oli kai aika pienellä moottorilla, ja joutui vuoristoteillä aika koville. Ylämäessä kaasuapedaalilla sai moottorin äänen muuttumaan, mutta kulkuun se ei juuri vaikuttanut.

Kuvassa Pösön taustalla laakso, jossa tulee näköjään käytyä joka kerta. Paikka on edelleen myynnissä. Hyvä, sillä meidän lottovoittokin antaa odottaa itseään. 

Muita hyötytarpeiden hankintoja tuli tehtyä kyllä. Ostin talvikengät, pari linkkaria, pyöräilykypärän ja kahdet duunihousut. Eniten kustansivat linkkuveitset 🙂 Ainiin ja Rondasta löytyi öljykankainen lippis. Se oli oikeastaan suunnittelematon hankinta, kun mukaani ottama lippis oli turhan lämmin kapistus. Paikalliset kulkivat pipot päässä, kun kalentari kertoo, että talvi on vallitseva säätyyppi. +12C° (yöllä) ja päivin 17-19C°.

Reissukaveriamme vietiin muutamana aamuna golfradalle. Niinä päivinä käytiin koluamassa geokätköjä. Se on hauskaa, ja tulee eksyttyä moneen paikkaan, johon ei muuten varmasti tulisi mentyä. Ihan positiivisessa mielessä siis. Vähän harmittaa kyllä espanjalaisten hiukan leväperäinen suhtautuminen kätköjen huoltoon ja ylläpitoon. Koordinaatitkin välillä aika suuntaa-antavia. Tai sitten meillä kotosuomessa ollaan vaan turhan kovia pilkunviilaajia.

Jerezistä lähtiessä koukkasimme atlantin rannalle, että saimme bongattua yhden jemman sieltäkin. Ja tulipa samaan rahaan komea auringonlasku.

Mutta niin se vain menee että kaikki loppuu aikanaan, niin myös loma. Reissu oli kiva ja tänne varmaan tulee palattua vielä uudelleen. Ehkäpä taas joulun tienoilla, vuoden vaihteessa.