Viisi vuotta ja seitsemän päivää

…eläkkeeseen. Ja kaikki hyvin – olosuhteet huomioon ottaen. Tänään muutuin teräsmieheksi. Korona rokotteen vaikutus on nyt siis täysitehoinen. Näin on Pfizer minulle antanut kertoa. Olen siis teflonmies. Mikään ei tartu. No ei nyt kuitenkaan ihan sellainen olo, mutta huojentunut kyllä. Paljon paremmalta tuntuu tuo tartuntojen, koronaan kuolleiden pääluvun lasku. Suunta on oikea.

Kollegaa moikkaamassa. Hiljainen kaveri tämä Lauri.

Fillarilla ajelu sai taas takapakkia kun aamulla ulos katsoessa maa oli taas kerran kietoutunut tuohon kalman kalpeaan lumivaippaan. Voi paska että osasi masentaa. Olisipa satanut tuon lumen edes viikolla, mutta kun lomapäivänä lauantaina! Jäi lauantailenkki ajamatta. Katselin aamulla vielä hetken ikkunasta pihalle ja painuin takaisin pehkuihin.

No jokin piristää viikonloppua, eli sapuskan tekeminen. En oikein keksinyt mitä tekisi, niin kaivelin kännykästä duunikaverin vinkkaaman bataattilaatikon reseptin. Vaimo ideoi uunissa valmistetut tortillarullat, ja vot, viikonlopun safkat oli toteutusta vaille valmiit. Nykyään kun viikot syödään koko lailla eines ruokaa niin viikonloppuna maistuu entistä paremmin slowfood. Aikaisemmin kun tein duunin kokonaan täällä kotikonttorilla niin tuli tehtyä sapuskat aika pitkälti itse. Nyt on tullut luisteltua siitä ja arki menee eines ruokaa mutustellen.

Ruoasta on tullut vuosi vuodelta tärkeämpi asia. Tulee mietittyä sen terveellisyyttä ja ennen kaikkea makua. Itse asiassa vähän kaikessa tulee mietittyä noita terveysvaikutuksia. Johtuuko siitä, että elämä on kääntynyt ehtoopuolelle ja alkaa painaa ajatus vielä jäljellä olevista päivistä, mene ja tiedä.

Tapahtui yhtenä yönä hauska asia. Olen koulupojasta asti pitänyt suunnattomasti kummallisesta lajista nimeltä Trial. Nimenomaan moottoripyörällä ajettavasta Trialista. Kovin moni ei pysty ymmärtämään mikä kiehtoo moottoriurheilu lajissa jossa ajetaan hankalissa olosuhteissa ja kävelyvauhtia. Minusta se on kuningaslaji. On aina ollut ja tulee näköjään olemaan. Vuosien jälkeen näin taas unen jossa ajoin kovin hankalaa jaksoa Trial pyörällä ja onnistuin täydellisesti, nolla virhepistettä. Sanoinkuvaamaton tunne. Tätä onnistumisen iloa on hyvin hyvin – hyvin vaikea selittää ihmiselle joka ei lajia tunne. Voin kuitenkin vakuuttaa että tuollaisen unen jälkeen hymyilyttää koko seuraavan päivän. Tällaisia tunteita kun voisi tiristellä tiivisteeksi ja vaikka pillerin muotoon, olisi maailmanlaajuinen hittituote kehitetty. Ehkäpä nuo huimausaineet ovatkin sellaisia, mutta kun en ole sellaisia kokeillut, en osaa niistä sen enempää kommentoida. Toivottavasti jokainen löytää oman Trial lajinsa ja saavat kokea saman. Muuten joutuvat turvautumaan niihin huimausaineisiin 🙂